Heidi on omakohtaisesti kokenut rintasyövän ja puhuu sairauden tuomista kokemuksistaan avoimesti. Hänen mukaansa syövästä puhumattomuus tai sen liiallinen peittely saavat potilaassa aikaan yksinäisyyden tunteen. – Parasta, mitä sairastuneelle voi tehdä, on kuunnella häntä, Heidi toteaa.
Hän kokee itse olleensa todella onnekas löytäessään heti sairastumisen alkumetreillä vertaistukiryhmän ajatusten jakamiseen. Parasta ryhmässä olikin hänen mukaansa se, että tuntemuksista sai kertoa avoimesti kenenkään keskeyttämättä kysymyksillä ennen kuin hän itse oli valmis niihin. – Kun ensimmäisen kerran menin vertaistukiryhmään, niin tuntui siltä, että tunsin nämä ihmiset jo entuudestaan, hän kuvailee kokemustaan.
Kun rintasyöpäyhdistyksen kautta aukesi mahdollisuus kouluttautua vertaistukityöhön, Heidi ei epäröinyt lähteä mukaan. Hän on ollut todella tyytyväinen päätökseensä, sillä työ antaa huomattavasti enemmän kuin ottaa. Positiivisten kokemusten myötä hän rohkaiseekin kaikkia rintasyövän kanssa eläjiä ainakin kokeilemaan jotain vertaistukiryhmää jatkossa.
Levinnyt rintasyöpä ei näy aina ulospäin
Rintasyövästä voi kertoa läheisille ystäville monella tavalla. Saatuaan tietää sairaudesta Heidi alkoi julkaista sosiaalisen median kautta aiheeseen liittyviä runoja. Hän koki, että runous oli pehmeämpi keino tuoda esille ajatuksia vakavasta aiheesta.
Heidi sai sosiaaliseen mediaan kirjoittamistaan runoista paljon positiivisia kommentteja, ja ystävät kehottivat häntä tekemään niistä kokonaisen runokirjan. Lopulta Heidi uskalsi julkaista omakustanteisen runokirjansa Hetkessä kaikki muuttuu.
Rintasyövästä puhuttaessa Heidi korostaa, että monenlaisten ystävien läsnäolo on ollut tärkeä voimavara syövän keskellä. Hänellä on ystäviä, joille voi soittaa keskellä yötä, jos itkettää tai on muuten paha olo. Toisaalta lähipiirissä on myös ystäviä, joiden kanssa voi tehdä tavallisia asioita puhumatta syövästä yhtään mitään. – Kaikkien ystävien ei tarvitse välttämättä tietää kaikkea, Heidi painottaa.
Rintasyöpädiagnoosi ei ole elämän loppu
Rintasyöpä tuo mukanaan epävarmuutta elämään ja tulevaisuuteen. Siksi onkin tärkeää elää tässä hetkessä, eikä lykätä asioita myöhemmäksi.
Heidin neuvo kaikille rintasyövän kanssa eläville on, että yrittää löytää jokaisesta päivästä sen pienen hyvän asian. Jos jokaisesta päivästä onnistuu löytämään yhden positiivisen asian, elämä alkaa tuntumaan paremmalta.
Omaa hyvinvointia voi parantaa esimerkiksi sillä, ettei vaadi itseltään liikaa ja hyväksyy omat voimavaransa. Tämä on auttanut myös Heidiä rintasyöpädiagnoosin jälkeen. – Paras lahja, minkä itselle voi suoda on anteeksianto ja armo.
Heidille annettiin diagnoosin jälkeen elinaikaa vain kuusi kuukautta, mutta siitä huolimatta hän on edelleen elossa. Samalla hän tajusi, että elämää täytyy alkaa elää nyt. Hän hankki itselleen koiran, alkoi matkustella ja osti itselleen myös asunnon. Tavallisten asioiden tekeminen rintasyövästä huolimatta on tärkeää, sillä tulevaisuus on tässä hetkessä.